Sunnuntai-iltana alkoi nälkä vaivata iltasella ja piti tehdä jotain pientä ja kevyttä jääkaapin antimista ja siitähän syntyi kana-salaatti. Pitkään olen haaveillut Askosta ostamiini patonkivateihin tehdystä salaatista ja viimeinkin päätin toteuttaa sen. Yritin pitkään miettiä, että mitä minä keksisin servetille ja lopuksi kun hoksasin pyöräyttää sen viinilasin jalan ympärille, päästin sellaisia epämääräisiä hihityksiä. Mieheni katseli kummissaan toimintaa, toisella tietysti nälkä ja emäntä alkaa siinä vaiheessa kikkailemaan servettien kanssa... ja sitten vielä kuvaa sen, oma aikansa meni vielä siihen. Mutta kyllähän tuo ihan syötävää oli.. aina voisi olla parempaa, kun minä teen, mutta nälkä lähti ja kaikki ovat vielä hengissä ja hyvissä voimissa, ei ruokamyrkytys oireita vielä kenelläkään..

Nyt vain vähän harmittaa, etten ostanut töistä nuita kaitaliinoja limen värisenä... olisi sopinut todella hyvin kattaukseen... No, huomennahan sitä taas töihin mennään, pitää katsoa olisiko vielä niitä jäljellä...

Last sunday the hunger suprised our family at the night time and we had to make something quick and light from the fruits of out fridge, the result was chicken salad. Long time I have dreamed making a salad in to the baquette plate and finally I desided to make it true. Long time I thinked what could I do with napkins and then it came to me: I just wrap it around the wine glass' leg. When it hit me, I had to giggle a little and my husband looked little bit confused. He was hungry and the lady just played with napkins.. and thats not all.. then she took out the camera.. and that was a different scenario... Put after awhile we finally get to the point of eating salad and I have to say it was... OK. Hey, it was made by me, good that everyone is OK and no food poisoning!

Just shame that I didn't listen myself when I bought those table clothes... I had also limegreen table clothes with me one point but I desided to forgot them.. Now that would have looked great with this table setting! Well, Im going to work again tomorrow, so I can grab few if we still have them..

Oikein herkullista päivän jatkoa kaikille lukijoille! / Have a great day !

- Jaana

Tervehdys!

Meillä on, kumma kyllä palkkapäivän tienoilla, sisusteltu hiukan enemmän. Kaikki mistä olen muutaman viikon ajan haaveillut, on löytänyt nyt tiensä meille kotiin.

Ensimmäisenä lampaantalja Askosta. Voi kun se on niin ihanan valkoinen ja pehmoinen. Kun laitoin uuden taljan vanhan lampaantaljan rinnalle, ei niitä tunnistaisi samaksi eläimeksi (pitäisi varmaan pestä vanhempi talja). Oi ihanuutta ja Elviirakin oli heti samaa mieltä!

Heti piti tulla lasimaan uudella taljalle...

Toinen uusi ostos oli pienempi DVD -soitin. Ja nyt tulee ihan maksuton mainos: Mielestäni Kajaanin Gigantista saa tosi hyvää palvelua! Nyt en halua kommentoida heidän kaupiastaan tai muuta sen enempää, MUTTA Kajaanin Gigantin myyntihenkilöstö ja myymäläpäällikkö ovat miehet paikallaan!

Minullahan ei siinä vanhassa DVD-soittimessa ollut enää kaukosäädinkään tallessa ja muuta kuin suomielokuvia ei sillä voinut katsoa (Ei huvita katsoa mitään ruotsiteksteillä). Niinpä lähdin ostamaan uutta pientä soitinta, ja sellaisen minä sainkin. Eikä ollut edes pahan hintanen. Tärkeintä vielä on se, etät soitin sopii lipaston oven tasoon, että sen saa näppärästi esille kun haluaa katsella leffaa. Toisessa ovessahan olikin se digiboxi, joten nyt kaikkit tarvittavat ovat käden ulottuvilla. Vielä parempaa on se, että kaiken tekniikan saa nopeasti piiloon.

Paha puoli on se, että nälkä kasvaa syödessä. Kun katselimme elokuvaa pari päivää sitten, huomasin, että jos pesukone on päällä, ei televisiosta kuulu paljoakaan ääntä, eli seuraavaksi pitäisi varmaan etsiä pieni kokoinen vahvistin ja nätit kaiuttimet, jotta voisi nauttia elokuvakokemuksista täysin..

Ja sitten ihan muihin asioihin...

Kun kävin katsomassa käsityöblogiini löytäneiden hakusanoja ja hyvin usein sieltä löytyy hakusanat Cheri, sohva, divaani ja punainen sisustus. Jos arvaan oikein, tämä on seurausta siitä, kun ihmiset ovat löytäneet Askon nettisivuilta esimerkiksi Cheri divaanisohva tarjouksen ja haluavat tutustua muiden mielipiteisiin ennen kuin ostavat sohvan. Mielelläni kerron ihan rehellisesti oman mielipiteeni sohvasta.

Ensimmäisessä kuvassahan on juuri kyseenomainen Cheri -divaanisohva punaisella Loft -kankaalla, mitä myydään tällä hetkellä 599 hintaan. Alapuolella taas on kuva samasta sohvasta vanhassa asunnossani, jossa valitsi todellinen punainen sisustus.

Itse tykkään sohvasta todella paljon. Siinä on kätisyys vaihdettavissa helposti, joka on tullut minulla todella suureen hyötykäyttöön muuton yhteydessä. Sohva kun vielä etsii vähän paikkaansa, on sitä helppo käännellä sen hetkisen fiiliksen mukaan. Divaani on itse asiassa vaihtanyt kätisyyttänsä jopa 3 kertaa yhden päivän aikana. Jos myöhemmin kyllästyn divaaniin, ei minun tarvitse kuin ostaa vain uusi tavallinen istuintyyny ja saan sohvasta tavallisen kolmen hengen sohvan.

Ostohetkellä mietin pitkään, uskaltaisinko ostaa punaisen sohva, koska olin haaveillut valkoisesta, mutta silläkään ei ole enää väliä, kun nyt sohvaan saa irtopäällisiä. Jos joskus olen varma siitä, että kaikki kotona ovat sisäsiistejä, voin käydä ostamassa valkoisen irtohupun sohvaan. Myös selkänoja tyynyt voin vaihtaa nykyisistä heittotyynyistä kappatyynyihin jos haluaisin, mutta minä kaipaan tällä hetkellä enemmän loikoilusohvaa, joten en sellaisia taida vielä hankkia.

Nykyisessäkin olohuoneessa on havaittavissa vahvasti punainen teema, mutta ei niin vahvasti kuin edellisessä asunnossa. Nyt punaista on sohvassa sekä keittiönurkkauksessa hyllyillä popcorn, chips ja snack -kulhossa, Bread, sugar-, tea ja coffee -laatikoissa sekä punaisissa pyöreissä matoissa.

Alla on vielä yksi kuva vanhasta asunnosta, josta näkee ne kolme perussävyä olohuoneessani silloin: punainen, valkoinen ja harmaa. Itse tykkäsin tuosta yhdistelmästä, samalla todella lämmin ja kutsuva, hehkuvan punainen ja samalla hyvin rauhallisen valkoinen. Se oli aika hauska yhdistelmä. Ensin tehostin sen mustalla, mutta myöhemmin aloin kaivata vähän pehmeämpää yhdistelmää ja muutin sen harmaaksi.

Yläpuolellahan olevassa kuvassa ylähyllyt ovat Ikean Lack-hyllyjä, 190 senttisiä ja tv-taso on Lack -lokerikko, johon on laitettu itse jalat alle.

Toivottavasti nyt jokainen, joka googlettaa Cherin tai punaisen sisustuksen, ovat saaneet lisää inspiraatiota.

Iso Kiitos taas kaikille kävijöille, ihana nähdä, että aina joku vierailee ja on kiinnostunut minun omistuisista sisustuksistani! Oikein ihanaa päivän jatkoa kaikille!

- Jaana

Huomenta! Saisiko olla aamiaista?

Olen haaveillut aamiaiskaapista jo useamman vuoden nähtyäni Inno-jakson, jossa Marko tutustui espanjalaiseen kotiin. Siinä oli keittiössä iso kaappi, jossa oli kaikki kahvinkeittimet ja leivänpaahtimet samassa kaapissa, poissa viemässä tilaa keittiöntasoilta.

Pitkään metsästin pitkin Kajaania sopivaa kaappia. Surullista, mutta totta: hyvät ja laadukkaat kaapit, joita kehtaa katsoa, maksavat. Toiveissa oli vielä kaiken lisäksi kaappi, jossa olisi ollut yhtenäinen hylly kummankin oven takana, mutta sitä ei löytynyt. Aina löytyi vain kaappeja, jossa toisella puolella oli tanko ja toisella puolella hyllyjä.

Kun viimein muutimme toukokuussa tähän asuntoon, oli itsestään selvää, että haluaisin vierashuoneessa olleesta tammisesta vaatekaapista aamiaiskaapin. Tässäkään ei ollut yhtenäistä hyllyä, mutta siinä oli yksi oikein hyvä ominaisuus puolellaan: Se oli ilmainen, voiko komeasta kaapista enempää pyytäkään? Ongelmana vain meinasi olla sijoitus, mutta sekin onnistui oikein hyvin, koska emme halunneet sijoittaa sitä kauaksi ruokapöydästä eikä jääkaapista. Siispä se päätyi meidän kahden olohuoneen ikkunan väliin.

Vanha kaappi oli kokenut kovia ajansaatossa. Niin kauan kuin jaksan muistaa, kaappi oli seissyt juuri siinä paikassa, vieras huoneen nurkassa, ainakin sen 15-20 vuotta. Rivat olivat katkeilleet, osa lukkopesistä puuttui. Ostimme Maxin Pisla -hyllystä uudet helat, jotka laitoimme rikkoutuineiden lukkopesien tilalle, ja vaikka itse sanonkin, mielestäni ne sopivat kaapin teemaan todella hyvin.

Toiseen alalaatikkoon laitoin keittiöpyyhkeet ja patalaput ja toiseen laitoin kaikki keittiöpaperit, kuten leivinpaperit ja servetit.

Toinen, mikä oli itsestään selvyys minulle, oli vanhojen radioiden säilyttäminen. Olemme pitkään miettineet radioiden paikkaa, mutta jotenkin sellaista luonnollista paikkaa sille ei ole löytynyt, joten nyt se koristaa kaapinpäällistä. Ihana radio, rakastan sitä todella ja mikä parasta, se myös toimii. Hyvin vieläpä! Juuri toissailtana kokkailin niitä suklaamousseja radion soittaman Hurriganes -biisien tahdissa. Nostalgia henkeä myös se (omalla tavallaan)! 

Kaapin sisus on sitten oma tarinansa. Porasimme kaapin takaseinään reiän, josta pystytään vetämään kaikkien sähkölaitteiden virrat. Tällä hetkellä siellä on käytössä kahvin- ja vedenkeitin sekä leivänpaahdin. Alahyllyllä on sitten joka päivä tarvittavat myslit ja isot lautaset.

Ylähyllylle on sitten päätyneet teetarvikkeet: mukit, teet ja sokerit. Purnukat ovat muistaakseni ostettu Matin ja Liisan aseman viereisestä matkamuistoliikkeestä Lapinlahdelta.

Ihana päivä tiedossa, töihin vasta puoleksi päiväksi ja keskiviikkona onkin vapaata.

Oikein ihanaa aamun alkua ja päivän jatkoa kaikille lukijoille!

- Jaana

Susanne haastoi minut aiheella 'mitä en omista' ja mielellään selitys mukaan 'miksi en omista'. Kiitos Susanne tästä, mielenkiinoinen haaste oli! Omat seitsemän kohtaani olisi nämä:

1) En omista mitään Suomi-Soffan tuotetta. Olen töissä Askossa. Piste.

2) En omista S-korttia. Olen töissä Keskossa. Piste.

3) en omista valkoista neliön muotoista tarjoiluvatia kuten Teemaa  tai jotain Ikean juttua tai mitä meillä Askossa on. Haluan kyllä. Olen aivopessyt itseni töissä tekemällä näístä vadeista kivoja kattauksia. Olen myynyt tuotteen itse itselleni, mutten ole vielä saanut itseäni houkutelluksi maksamaan niistä.. Olen vaikea asiakas.

4) Minulla ei ole oransseja nonparelleja. Koko Kajaanissa ei niitä ollut. Olisin kyllä tarvinnut niitä Halloweenina.

5) En omista pientä ja ihanaa mökkiä maalla. Haluaisin kyllä , mutta en halua maksaa siitä paljoa. Haluaisin itse asiassa kaksi. Toinen olisi aivan puhtaan valkea New England -tyyliin ja toinen olisi niin värikylläinen kuin mahdollista. Fiiliksen mukaan sitten vain mökille. Haaveissa kyllä on heti kun joko asunto- tai autolaina vähän hellittää, eli vielä muutama vuosi odotettava.

6) En omista kunnon kirjantaitto ohjelmaa. En raaski maksaa 1000 euroa ohjelmasta, mutta tarvitsisin sitä todella. Pitää vain keksiä keino selviytyä!

7) En omista avomallista Kupla Volkkaria, valkoisella maalilla ja valkoisella nahka sisustuksella. Sellaisen haluaisin/hankin joskus. Sitten kun saan sen, on pakko hankkia ajokortti, jotta voin nauttia sen ajamisesta.

Olen tuossa jokusen viikon tutkinut talon entisten omistajien valokuvakokoelmia. En tiedä mikä niissä on, mutta ne viehättävät minua tavattomasti (vaikkakin suurin osa kuvista tuntuu olevan hautajaisista). Erityisesti minua kosketti seuraavanlainen otos.

"Ottosi Onnettomana ja kärsineenä. Et suinkaan olisi tuntenut jos tässä kunnossa olisin luoksesi tullut. Niin rakkaani tämä kuva puhuu puolestaan miksikä mailma julma on kerran sinun oman Ottosi runnellut. Vaan sinun Kaisu on omasi, taistellut kerran jalon aatteen puolesta ja vieläkin taistelee ja varmasti taistelen elämäni iltaan asti niin tämä kuva voi olla vasta ensimmäinen muisto vapaudeni puolesta taisteltuvani. Ottosi"

Tutustuin historiaan sen verran, että Otto Ilmén oli Sysmässä olevan perheen yksi viidestä suutaripojasta. Perhe oli oikein puhtaasi työväen porukkaa, mutta koska isä oli niin taitava suutari, ei isää otettu kiinni ollenkaan, mutta sen sijaan osa pojista joutui vankilaan aatteensa takia. Erityisesti Otto kärsi kovan rangaistuksen: seitsemän vuotta Lappeenrannan työvankilassa. Jotenkin vallan... mielenkiintoista, jännittävää, kauheaa, kiehtovaa.. adjektiiveja on maailma täynnä, mutta slti en löydä sopivaa. Näitä kuvia löytyy paljon lisää, minun pitäisi alkaa tehdä niistä jonkinlaista kollaasia, jotta saisi kaikki ihanat mustavalkoiset kuvat kauniisti esille.

Viimeinkin saimme järjestettyä mieheni kanssa Svenska Dagen -illallisen. Kieli poskella järjestetyssä illallisella oli tietysti lihapullia, pyttipannua ja näkkäriä. Marabou-jälkiruokahan me syötiin jo pari iltaa sitten  Kaikki, jotka tuntevat minut hyvin, nauravat varmaan, että pitihän se arvata, niin Jaanaa... Ja niinhän se onkin!

Oikein ihanaa päivänjatkoa kaikille lukijoilleni ja viettäkää oikein mukavaa isänpäivää!!

- Jaana

Tervehdys!

Kotonani olen pyrkinyt toteuttamaan vain yhtä sisustusajattelumallia: Mahdollisimman paljon vanhaa ja itsetehtyä. Toki pakkohan poikkeus on tehdä uusissa huonekaluissa, kuten sohvassani ja kirjahyllyssäni, jotka edustavat Askon ja Ikean tuotantoa. Muuten mahdollisimman paljon kierrätettyä. Isäni totesikin osuvasti katoessani asuntoa, että joka paikasta pystyy löytämään ullakon aarteita. Jopa äitini teki löytöjä, kirjahyllystäni (hänen vanhoja rikosoikeuden oppikirjoja) ja makuuhuoneesta (vanha päiväpeitto).

Televisiotasoni ei ole yhtään sen suurempi poikkeus kaikesta muusta sisustamisestani. Kun päätimme ostaa uuden telkkarin, aioin alunperin ostaa vain alle 27 tuumaisen, jotta se sopisi kirjahyllyyn, jottei uutta television paikkaa tarvitsisi arpoa. Loppujen lopuksi minua alkoi hermostuttaa se, että pienet hyvät telkkarit maksavat yhtä paljon kuin isotkin, joten annoin periksi itselleni ja hankin ison telkkarin. Television sijoittamisen ajattelin hoitaa helpoimman kautta ja kannoin ullakolta isäni ja äitini  vanhan eteisen lipaston.

Tänään aloin tarkemmin tutkia viimeinkin lipastoa ja tein löydön sen takaa. Se oli itse asiassa Askon valmistama laatiksto. Suoraan sanottuna minua pelotti porata lipaston takaseinään reikää johtoja varten, tuntui kuin olisin polttanut Suomen lipun. Kun olen oppinut arvostamaan viimeisen kahden vuoden aikana Askon laatua, tuntui sen poraaminen samalta kuin olisin puukolla viillellyt sohvaani ja tanssinut ripastaa sohvapöydällä. Mutta hei, jos se on kestänyt viimeiset 60 vuotta elämää, kyllä se nyt yhden pienen reiän takaseinään kestää (toivottavasti).

Lipasto oli siitä hauska, että sen ovissa on hyllyjä, joihin sijoitin digiboksin. Sain sen siis piiloon ylimääräisiltä silmiltä. Nyt pitäisi enää käydä ostamassa jokin oikein pieni ja näppärä DVD-soitin, jotta pystyisin sille tekemään saman.

Osaisikohan kukaan esimiehistäni tai muista Askolaisista (tai kukaan ylipäätänsä) kertomaan, minkähän niminen lipasto on kyseessä ja sen ikäluokkaa? Itse arvelisin sen sijoittuvan noin 50-luvulle. Ihanaa, kun vanhat liapstot saavat uuden elämän sen enempää maalipurkkia tai decoupage lakkaa käyttämättä.

- Jaana