Tervehdys!

Meillä on, kumma kyllä palkkapäivän tienoilla, sisusteltu hiukan enemmän. Kaikki mistä olen muutaman viikon ajan haaveillut, on löytänyt nyt tiensä meille kotiin.

Ensimmäisenä lampaantalja Askosta. Voi kun se on niin ihanan valkoinen ja pehmoinen. Kun laitoin uuden taljan vanhan lampaantaljan rinnalle, ei niitä tunnistaisi samaksi eläimeksi (pitäisi varmaan pestä vanhempi talja). Oi ihanuutta ja Elviirakin oli heti samaa mieltä!

Heti piti tulla lasimaan uudella taljalle...

Toinen uusi ostos oli pienempi DVD -soitin. Ja nyt tulee ihan maksuton mainos: Mielestäni Kajaanin Gigantista saa tosi hyvää palvelua! Nyt en halua kommentoida heidän kaupiastaan tai muuta sen enempää, MUTTA Kajaanin Gigantin myyntihenkilöstö ja myymäläpäällikkö ovat miehet paikallaan!

Minullahan ei siinä vanhassa DVD-soittimessa ollut enää kaukosäädinkään tallessa ja muuta kuin suomielokuvia ei sillä voinut katsoa (Ei huvita katsoa mitään ruotsiteksteillä). Niinpä lähdin ostamaan uutta pientä soitinta, ja sellaisen minä sainkin. Eikä ollut edes pahan hintanen. Tärkeintä vielä on se, etät soitin sopii lipaston oven tasoon, että sen saa näppärästi esille kun haluaa katsella leffaa. Toisessa ovessahan olikin se digiboxi, joten nyt kaikkit tarvittavat ovat käden ulottuvilla. Vielä parempaa on se, että kaiken tekniikan saa nopeasti piiloon.

Paha puoli on se, että nälkä kasvaa syödessä. Kun katselimme elokuvaa pari päivää sitten, huomasin, että jos pesukone on päällä, ei televisiosta kuulu paljoakaan ääntä, eli seuraavaksi pitäisi varmaan etsiä pieni kokoinen vahvistin ja nätit kaiuttimet, jotta voisi nauttia elokuvakokemuksista täysin..

Ja sitten ihan muihin asioihin...

Kun kävin katsomassa käsityöblogiini löytäneiden hakusanoja ja hyvin usein sieltä löytyy hakusanat Cheri, sohva, divaani ja punainen sisustus. Jos arvaan oikein, tämä on seurausta siitä, kun ihmiset ovat löytäneet Askon nettisivuilta esimerkiksi Cheri divaanisohva tarjouksen ja haluavat tutustua muiden mielipiteisiin ennen kuin ostavat sohvan. Mielelläni kerron ihan rehellisesti oman mielipiteeni sohvasta.

Ensimmäisessä kuvassahan on juuri kyseenomainen Cheri -divaanisohva punaisella Loft -kankaalla, mitä myydään tällä hetkellä 599 hintaan. Alapuolella taas on kuva samasta sohvasta vanhassa asunnossani, jossa valitsi todellinen punainen sisustus.

Itse tykkään sohvasta todella paljon. Siinä on kätisyys vaihdettavissa helposti, joka on tullut minulla todella suureen hyötykäyttöön muuton yhteydessä. Sohva kun vielä etsii vähän paikkaansa, on sitä helppo käännellä sen hetkisen fiiliksen mukaan. Divaani on itse asiassa vaihtanyt kätisyyttänsä jopa 3 kertaa yhden päivän aikana. Jos myöhemmin kyllästyn divaaniin, ei minun tarvitse kuin ostaa vain uusi tavallinen istuintyyny ja saan sohvasta tavallisen kolmen hengen sohvan.

Ostohetkellä mietin pitkään, uskaltaisinko ostaa punaisen sohva, koska olin haaveillut valkoisesta, mutta silläkään ei ole enää väliä, kun nyt sohvaan saa irtopäällisiä. Jos joskus olen varma siitä, että kaikki kotona ovat sisäsiistejä, voin käydä ostamassa valkoisen irtohupun sohvaan. Myös selkänoja tyynyt voin vaihtaa nykyisistä heittotyynyistä kappatyynyihin jos haluaisin, mutta minä kaipaan tällä hetkellä enemmän loikoilusohvaa, joten en sellaisia taida vielä hankkia.

Nykyisessäkin olohuoneessa on havaittavissa vahvasti punainen teema, mutta ei niin vahvasti kuin edellisessä asunnossa. Nyt punaista on sohvassa sekä keittiönurkkauksessa hyllyillä popcorn, chips ja snack -kulhossa, Bread, sugar-, tea ja coffee -laatikoissa sekä punaisissa pyöreissä matoissa.

Alla on vielä yksi kuva vanhasta asunnosta, josta näkee ne kolme perussävyä olohuoneessani silloin: punainen, valkoinen ja harmaa. Itse tykkäsin tuosta yhdistelmästä, samalla todella lämmin ja kutsuva, hehkuvan punainen ja samalla hyvin rauhallisen valkoinen. Se oli aika hauska yhdistelmä. Ensin tehostin sen mustalla, mutta myöhemmin aloin kaivata vähän pehmeämpää yhdistelmää ja muutin sen harmaaksi.

Yläpuolellahan olevassa kuvassa ylähyllyt ovat Ikean Lack-hyllyjä, 190 senttisiä ja tv-taso on Lack -lokerikko, johon on laitettu itse jalat alle.

Toivottavasti nyt jokainen, joka googlettaa Cherin tai punaisen sisustuksen, ovat saaneet lisää inspiraatiota.

Iso Kiitos taas kaikille kävijöille, ihana nähdä, että aina joku vierailee ja on kiinnostunut minun omistuisista sisustuksistani! Oikein ihanaa päivän jatkoa kaikille!

- Jaana

Tervehdys!

Kotonani olen pyrkinyt toteuttamaan vain yhtä sisustusajattelumallia: Mahdollisimman paljon vanhaa ja itsetehtyä. Toki pakkohan poikkeus on tehdä uusissa huonekaluissa, kuten sohvassani ja kirjahyllyssäni, jotka edustavat Askon ja Ikean tuotantoa. Muuten mahdollisimman paljon kierrätettyä. Isäni totesikin osuvasti katoessani asuntoa, että joka paikasta pystyy löytämään ullakon aarteita. Jopa äitini teki löytöjä, kirjahyllystäni (hänen vanhoja rikosoikeuden oppikirjoja) ja makuuhuoneesta (vanha päiväpeitto).

Televisiotasoni ei ole yhtään sen suurempi poikkeus kaikesta muusta sisustamisestani. Kun päätimme ostaa uuden telkkarin, aioin alunperin ostaa vain alle 27 tuumaisen, jotta se sopisi kirjahyllyyn, jottei uutta television paikkaa tarvitsisi arpoa. Loppujen lopuksi minua alkoi hermostuttaa se, että pienet hyvät telkkarit maksavat yhtä paljon kuin isotkin, joten annoin periksi itselleni ja hankin ison telkkarin. Television sijoittamisen ajattelin hoitaa helpoimman kautta ja kannoin ullakolta isäni ja äitini  vanhan eteisen lipaston.

Tänään aloin tarkemmin tutkia viimeinkin lipastoa ja tein löydön sen takaa. Se oli itse asiassa Askon valmistama laatiksto. Suoraan sanottuna minua pelotti porata lipaston takaseinään reikää johtoja varten, tuntui kuin olisin polttanut Suomen lipun. Kun olen oppinut arvostamaan viimeisen kahden vuoden aikana Askon laatua, tuntui sen poraaminen samalta kuin olisin puukolla viillellyt sohvaani ja tanssinut ripastaa sohvapöydällä. Mutta hei, jos se on kestänyt viimeiset 60 vuotta elämää, kyllä se nyt yhden pienen reiän takaseinään kestää (toivottavasti).

Lipasto oli siitä hauska, että sen ovissa on hyllyjä, joihin sijoitin digiboksin. Sain sen siis piiloon ylimääräisiltä silmiltä. Nyt pitäisi enää käydä ostamassa jokin oikein pieni ja näppärä DVD-soitin, jotta pystyisin sille tekemään saman.

Osaisikohan kukaan esimiehistäni tai muista Askolaisista (tai kukaan ylipäätänsä) kertomaan, minkähän niminen lipasto on kyseessä ja sen ikäluokkaa? Itse arvelisin sen sijoittuvan noin 50-luvulle. Ihanaa, kun vanhat liapstot saavat uuden elämän sen enempää maalipurkkia tai decoupage lakkaa käyttämättä.

- Jaana