Susanne haastoi minut aiheella 'mitä en omista' ja mielellään selitys mukaan 'miksi en omista'. Kiitos Susanne tästä, mielenkiinoinen haaste oli! Omat seitsemän kohtaani olisi nämä:

1) En omista mitään Suomi-Soffan tuotetta. Olen töissä Askossa. Piste.

2) En omista S-korttia. Olen töissä Keskossa. Piste.

3) en omista valkoista neliön muotoista tarjoiluvatia kuten Teemaa  tai jotain Ikean juttua tai mitä meillä Askossa on. Haluan kyllä. Olen aivopessyt itseni töissä tekemällä näístä vadeista kivoja kattauksia. Olen myynyt tuotteen itse itselleni, mutten ole vielä saanut itseäni houkutelluksi maksamaan niistä.. Olen vaikea asiakas.

4) Minulla ei ole oransseja nonparelleja. Koko Kajaanissa ei niitä ollut. Olisin kyllä tarvinnut niitä Halloweenina.

5) En omista pientä ja ihanaa mökkiä maalla. Haluaisin kyllä , mutta en halua maksaa siitä paljoa. Haluaisin itse asiassa kaksi. Toinen olisi aivan puhtaan valkea New England -tyyliin ja toinen olisi niin värikylläinen kuin mahdollista. Fiiliksen mukaan sitten vain mökille. Haaveissa kyllä on heti kun joko asunto- tai autolaina vähän hellittää, eli vielä muutama vuosi odotettava.

6) En omista kunnon kirjantaitto ohjelmaa. En raaski maksaa 1000 euroa ohjelmasta, mutta tarvitsisin sitä todella. Pitää vain keksiä keino selviytyä!

7) En omista avomallista Kupla Volkkaria, valkoisella maalilla ja valkoisella nahka sisustuksella. Sellaisen haluaisin/hankin joskus. Sitten kun saan sen, on pakko hankkia ajokortti, jotta voin nauttia sen ajamisesta.

Olen tuossa jokusen viikon tutkinut talon entisten omistajien valokuvakokoelmia. En tiedä mikä niissä on, mutta ne viehättävät minua tavattomasti (vaikkakin suurin osa kuvista tuntuu olevan hautajaisista). Erityisesti minua kosketti seuraavanlainen otos.

"Ottosi Onnettomana ja kärsineenä. Et suinkaan olisi tuntenut jos tässä kunnossa olisin luoksesi tullut. Niin rakkaani tämä kuva puhuu puolestaan miksikä mailma julma on kerran sinun oman Ottosi runnellut. Vaan sinun Kaisu on omasi, taistellut kerran jalon aatteen puolesta ja vieläkin taistelee ja varmasti taistelen elämäni iltaan asti niin tämä kuva voi olla vasta ensimmäinen muisto vapaudeni puolesta taisteltuvani. Ottosi"

Tutustuin historiaan sen verran, että Otto Ilmén oli Sysmässä olevan perheen yksi viidestä suutaripojasta. Perhe oli oikein puhtaasi työväen porukkaa, mutta koska isä oli niin taitava suutari, ei isää otettu kiinni ollenkaan, mutta sen sijaan osa pojista joutui vankilaan aatteensa takia. Erityisesti Otto kärsi kovan rangaistuksen: seitsemän vuotta Lappeenrannan työvankilassa. Jotenkin vallan... mielenkiintoista, jännittävää, kauheaa, kiehtovaa.. adjektiiveja on maailma täynnä, mutta slti en löydä sopivaa. Näitä kuvia löytyy paljon lisää, minun pitäisi alkaa tehdä niistä jonkinlaista kollaasia, jotta saisi kaikki ihanat mustavalkoiset kuvat kauniisti esille.

Viimeinkin saimme järjestettyä mieheni kanssa Svenska Dagen -illallisen. Kieli poskella järjestetyssä illallisella oli tietysti lihapullia, pyttipannua ja näkkäriä. Marabou-jälkiruokahan me syötiin jo pari iltaa sitten  Kaikki, jotka tuntevat minut hyvin, nauravat varmaan, että pitihän se arvata, niin Jaanaa... Ja niinhän se onkin!

Oikein ihanaa päivänjatkoa kaikille lukijoilleni ja viettäkää oikein mukavaa isänpäivää!!

- Jaana